Mittaamme Marjaniemessä siirtolapuutarhan hiilinielua.

Päiväsaikaan kasvit ottavat ilmakehästä hiilidioksidia yhteytyksessä ja varastoivat sitä kasvin eri osiin sekä maaperään. Puutarha toimii siis kesäpäivinä hiilinieluna eli sen hiilivarasto kasvaa päivän aikana. Yöllä hiilidioksidia vapautuu puutarhasta ilmakehään, koska kasvit ja maaperän hajottajat hengittävät. (Ne toki hengittävät myös päivällä, mutta silloin yhteytys on hengitystä voimakkaampaa.) Yöllä, auringon valon puuttuessa, puutarha on siis hiilidioksidin lähde.

Hiilidioksidin virtauksia puutarhan ja ilmakehän välillä voidaan mitata eri tavoin. Marjaniemessä mittaamme puutarhan hiilidioksidivirtauksia pyörrekovarianssimenetelmällä. Menetelmä perustuu tuulen pyörteiden ja kaasupitoisuuden havainnointiin puutarhan keskelle pystytetyssä mastossa, jonka korkeus on 4.5 metriä. Saadaksemme tarkempaa tietoa erilaisten kasvilajien hiilinielusta, mittaamme kammiomenetelmällä kolmen erilaisen puutarhakasvin hiilivirtauksia. Mittaamme monivuotista mansikkaa, yksivuotista samettikukkaa ja ruohosipulia neljässä eri puutarhassa. Kammiomenetelmä perustuu siihen, että kasvi ja sen alla oleva maaperä suljetaan muutamaksi minuutiksi läpinäkyvän kammion sisälle ja sulkeuman aikana havainnoidaan kammion sisällä olevan ilman kaasupitoisuuden muutoksia. Testaamme myös kasvien reaktiota valon määrän muutoksiin.

Mittaukset ovat osa suurempaa Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksen (INAR) tutkimuskokonaisuutta, jota toteutetaan mm. seuraavissa projekteissa: ACCC lippulaiva ja KuntaNielu.