Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta v. 2035. Tähän vaaditaan paitsi päästövähennyksiä myös maankäytön kasvihuonekaasu (KHK) -nielujen vahvistamista.  Tässä hankkeessa selvitetään uusien mittauksien ja mallinnuksen avulla, kuinka paljon maankäyttösektorin kasvihuonepäästöjä voidaan pienentää turvemailla kasvavien metsien käsittelyyn ja sijaintiin vaikuttamalla. Arvioimme päästövähennyspotentiaalin, joka voidaan saavuttaa 1) ennallistamalla reheviä metsäojitettuja soita, jotka ovat suuri päästölähde suuren pinta-alansa vuoksi, 2) metsittämällä käytöstä poistettavia suonpohjia, joita vapautuu ennätysmäärä käytöstä aivan lähivuosina. Lisäksi tarkastelemme suonpohjien ennallistamista. Otamme huomioon maankäytön ilmastovaikutusten lisäksi myös vesistövaikutukset. Huomioimme elonkirjon mittaamalla ja mallittamalla vain sellaisia maankäytön muutoksia, jotka lisäävät elonkirjoa tai eivät ainakaan vähennä sitä. Hankkeessa perustetaan kaksi uutta intensiivimittausasemaa, joilla mitataan jatkuvatoimisesti ekosysteemin kasvihuonekaasujen vaihtoa. Mittauksia jatketaan muulla rahoituksella hankkeen jälkeen. Toisella asemista mitataan kokonaisilmastovaikutuksia, ml. albedo sekä ilmakehän haihtuvat höyryt ja niistä muodostuvat pienhiukkaset. Kyseessä on maailman ensimmäinen tällainen asema turvemaalla. Lisäksi mittaamme kammioilla KHK-vaihtoa monilla eri-ikäisillä metsitys- ja ennallistamiskohteilla, joilla mitataan myös vesistökuormitusta. Paikkatietoanalyysin tukemana mallinnamme toteuttamiskelpoisten maankäyttötapojen kokonaisilmasto- ja vesistövaikutuksia sekä maakunnan että valtakunnan tasolla useita vuosikymmeniä eteenpäin. Vuorovaikutamme tiiviisti keskeisten sidosryhmien kanssa ja tuotamme kipeästi tarvittavaa tietoa ilmastoviisaasta turvemaiden käytöstä mm. ELY-keskuksille, neuvontaorganisaatioille ja KHK-inventaarioon.